maanantai 31. elokuuta 2015

Omasta paikastani

Kohta viikko omillaan asumista.





Ehkä pidän täällä eniten rauhallisista illoista vilttiin kääriytyneenä teekupin kanssa. Tai sitten lyhyistä välimatkoista ja kaupungille kulkemisen helppoudesta. Ehkä siitä, miten helposti kissavihko on ostettavissa tai tämän ateljeen viereisestä luontopolusta.




Virkkuukoukku on hukassa. Ei löytynyt mistään, vaikka kuinka etsin.
Mattoa olisin virkannut, kuteet osottavat valmiina korissa. Vain se koukku puuttuu.




Kyllä, minä pidän tästä kaupungista ( suorastaan rakastan). Ei, minä en unohda kotia.
Kyllä, minä osaan raha-asiat. Ei, minä en laita rahaa turhuuksiin. (kissavihko ei ole turha!)
Kyllä, nukuin liian myöhään. Ei, en myöhästynyt koulusta.



Olen tähän mennessä muistanut kaiken tarpeellisen lähtiessä
Avaimet                                       lompakko                                      linkkikortti
Olen myös palannut tarkistamaan
Kyllä ne on nollilla, ei ole töpseliä seinässä.



Nähdään! Ei nähty kuitenkaan.
Tämä toistui kaksi kertaa.


Eksyminen ei pelota. Vain se, että löytääkö liian helposti perille, sillä silloin ei tule katsoneeksi uusiin paikkoihin.
Olen löytänytkin hienoja paikkoja. Edellä mainittu luontopolku ja portaat joenvarrella (tuli silloin myös tutustuttua Rasmus-koiravanhukseen). Seikkailijapuoli minussa haluaa löytää loputkin hienot paikat. Löytyisikö seikkailijakaveria, anyone?


Yksinolo ei ole vaikeaa, mutta liikaa ei halua olla yksin. Kun ei ole puhunut päiviin tuntuu hyvältä tervehtiä ja kiittää kassatyöntekijää. Mutta kun käy kaupungilla piipahtamassa väenpaljoudessa tuntuu yksinolo kummasti taas maistuvan.



Monia juttuja on vielä kokematta. 
Sateen ropina kattoa ja ikkunaa vasten
Kynttiläillat (muista ostaa kynttilöitä)
Vierailijat
Pakkaset
...




sunnuntai 23. elokuuta 2015

24.8.2015



Kukaan ei tiennyt mitä tulisi tapahtumaan
Kaikki oli silloin vielä mutkikasta
Ei enää
Suunta löytyi äkkiä
Pelko on vaihtunut odotukseen
intoon
ja ideoihin
Miten kaunis voikaan olla ihminen
Jos olisi kerrottu se jo aijemmin olisi säästytty monelta harmilta
Hän ei nimittäin ollut valmistautunut moiseen
kaikki tuli hänelle ihan yllätyksenä.





Onko unelmoinnilla ja pakenemisella mitään eroa?
pakenen ihmisiä jatkumoon
verhoudun mustaan ettei minua pimeydestä tunnistettaisi
viirit eivät pysy paikallaan
painovoima pakottaa ne muotoonsa
silti ne yrittävät kapinoida universumia vastaan






Kun on oppinut kaatumaan ja ottamaan vastaan
on paljon lähempänä totuutta
Kun oppii hyväksymään keskeneräisyyden
on lähempänä valmista





Olet uni
Olet uni jota en osaa tulkita
Herätät minut keskellä yötä
Et ole painajainen
mutta saat minut levottomaksi
Olet mysteeri
Kutsut kummitukset paikalle
Keskellä unta sen tajuan
se olet sinä