On aivan hiljaista
tyyntä
Tyhjää
Olen rauhallinen.
Sammuttaessani valoja
Viimeisen lampun kohdalla epäröin.
Pitkän aikaa sanaton
Pelko käväisi luonani
Meinasi jäädä asumaan
näytti sille olevan aihetta
Katse etsii uutta
Mieli hakee lohtua
haaveilee kaverista
Jonka kanssa tehdä valokuvausretkiä
Taiteilijaystäväni asuu liian kaukana
Ikävää yrittää vältellä viimeiseen asti
Silti kaipuuta ei voi poistaa
Kun se iskee
Ei se katso paikkaa
Ei aikaa
Se vain iskee
syvällä sisimmässä
Se nakertaa sielua
Kuluttaa niveliä
Silti en välitä
Odotus oli kova
samoin pudotus
Ei se toiminut
Taaskaan
Miksi edes yrittää
Päätin luopua turhasta
Olo keveni heti
Eli se kannatti
ja on suositeltavaa
alkuvuoden toiseksi paras päätös
Valehtelu on joskus hyväksi.
Kutsun itseäni taiteilijaksi
Mielestäni se on suotavaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti