Joka ainoa päivä on tänään

En voi sanoin kuvailla sitä tunnetta, mikä sisälläni vallitsee, kun pääsen aamulla aikasin ulos seuraamaan auringon nousua! Voisin kuitenkin yrittää;

Seison siinä, jäällä, ja kuuntelen. Siitä on puolisen vuotta, kun viimeksi täällä tällä asialla olin. Kuulen ensimmäistä kertaa tälle kevättä joutsenten huutoa. Se on merkki uudesta. Luonto on heräämässä. Elossa. 

Jää paukahtelee välillä takanani ja säikyn sitä. Nauran itselleni. Auringon ensimmäiset säteet värittävät jään pintaa ja raikas tuuli tunkee läpi tunkkaisuuden. Kaikkialla on niin henkeä salpaavan kaunista. Jää kimmeltää valossa ja katselen sen alle jääneitä lehtiä. Pysähtyneitä kaikki. Aurinko ei ole pysähtynyt. Sillä on suoranainen kiire päästä taivaalle. Valaisemaan. Aluksi se nousee hiljalleen, mutta lopuksi se pyrähtää pilviverhon ohitse. Niin kaunis ja lyhyt ohikiitävä hetki, joka on aina erilainen.

 Loppuhuipennuksen jälkeen vasta huomaan pakkasen, joka kipristelee sormiani. Viileä ja energinen pakkanen. Kaunista sekin. Show on ohi. Tuntuu melkein pahalta lähteä, sillä ei ole tietoa, milloin taas olisi vastaavanlainen hyvä sää kuvaamiselle. Mutta onneksi niitä on kuitenkin tulossa.

Joskus täytyy lähteä, että voi palata takaisin.

Kuopion IKEA. Kävin siellä ensimmästä kertaa ja ei se pettymystä tuottanut. Vain lompakolle. Voi sitä valoisuutta ja valkeutta, mikä huoneessani tällä hetkellä vallitsee! Miten paljon uutta ilmettä voikaan tuoda uusi lipasto, matot, pehmot, taulu, purkit ja purnukat, astiat, paperit, liput ja laput... Ja vielä pitäisi asentaa seinätarra ja päällystää muutama kenkälaatikko. Siivoaminen ja sisustaminen on niin kivaa!

Lomaviikko on nyt menossa. Alkuloman olin Jyväskylässä Juhiksen luona ja tiistaina matkasin linja-autolla takaisin kotia. Keskiviikko meni siis IKEAssa ja tänään on tullut vain fiilisteltyä ja laitettua huonetta kuntoon. Tiistaina linkussa istuessa iski kauhea todellisuus vasten kasvoja; tekemättömät tehtävät. Miten huonoksi ihmisen muisti voikaan mennä! Yhden syksyn aikana. Ongelmallista, oikeasti! Lisäksi, kun aika on ihan kortilla (aamulla seitsemäksi linkkuun, illalla kahdeksan aikaan kotiin + läksyt, onneksi autokoulun teoriatunnit ovat nyt ohi ja aikataulu saattaa helpottaa) ei kauheasti jää aikaa mihinkään ylimääräiseen ja täytyy todella miettiä mikä on tärkeää ja mihin laittaa aikaa.

Jyväskylä. Miten kaunis voikaan olla kaupunki! Motivaatio koulun suhteen on taas ihan huipussaan, sillä sinne minä tahdon lukion jälkeen! Kirjoitukset lähenee, mutta minua ei pelota. Oikeastaan olen hetki hetkeltä luottavaisempi niiden suhteen. Tiedonjano on suuri.

PS: Ihmiset, jos haluatte seurata elämääni alati päivittyvien kuvien kautta, menkää Instagram sivulleni vasemmalta löytyvästä linkistä!