tiistai 31. joulukuuta 2013

Elä unelmaasi -vuosi 2013

Julkaise runoja netissä
Laula isolle yleisölle (ja vieläpä pieni ja hento ote <3 )
Osta bändipaita
Matkustele
Tutustu uusiin ihmisiin
Kehity valokuvaajana
Kohota kuntoa ja saa hyvä tulos juoksutestissä
Käy keikoilla
Osta leffoja ja cd-levyjä
Paranna maailmaa pienillä, mutta toimivilla keinoilla.



Siinä oli mun unelmat ja tavoitteet menneelle vuodelle. Ja ne toteutu, ihan kaikki. Tyytyväinen olen juu. Tuntuu silti siltä, että jotain jäi puuttumaan. Isoja juttuja tapahtui ja keskeneräisenä jatketaan seuraavaan vuoteen. Toivoisin, että ensi vuonna en joutuisi olemaan koulusta pois niin paljoa, etteivät kurssit menisi uusiksi. Toivoisin myös hyviä valokuvauskelejä ja luovuuden riittämistä kaikkeen. Toivoisin Wanhojen onnistumista ja ystävien saamista takaisin. Toivoisin talven olevan runsasluminen ja jatkuvan pitkään.

lauantai 30. marraskuuta 2013

Tulevaisuuden puu

Valintoja. Teemme niitä koko ajan. Ne ovat pieniä tai suuria, suoria tai välillisiä.Kaikilla niillä on jotain yhteistä; ne kaikki vaikuttavat. Ne vaikuttavat meidän elämään, ne vaikuttavat toisten elämään.

Tulevaisuus on kuin puu, jota valinnoillamme kasvatamme. Millaiseen multaan istutamme siemenen? Millaiselle paikalle myöhemmin siirrämme taimen? Voimme vaikuttaa paikkaan, mutta emme siihen, miten paljon aurinko paistaa, onko pilvisyyttä. Voimme kastella puuta, mutta sateeseen emme voi vaikuttaa. Ajan myötä puu kasvaa ja juurruttaa itsensä syvälle maahan. Oksat kasvavat ja haaroittuvat.

Pelkästään omat valintamme eivät vaikuta tulevaisuuteen, vaan toistenkin valinnat muuttavat puutamme. Toinen auttaa oksimisessa, toinen törmää puuhun ja siihen tulee lommo. Sitten on niitä, jotka valitsevat puumme täydellisen tuhoamisen, polttamisen. Kaikki vahvat oksat tuhoutuvat, uudet vihreät lehdet ja omenanalut. Vain musta ja hiiltynyt runko jää jäljelle. Mutta tuhkainen maa on hyvä ja hedelmällinen kasvualusta uudelle taimelle.Täytyy vain jaksaa yrittää uudelleen.

Eihän se uusi puu ole samanlainen mitä entinen, omenoiden sijasta voi kasvaa luumuja. Mutta puu se on kummiskin. Vaatii aikaa, että puu alkaa taas juurtua ja kasvattamaan oksia. Mutta pikkuhiljaa se kasvaa ja kurkottaa kohti taivaita. Jo yhden puun kasvattaneena olemme oppineet ja tiedämme, mitä ei ehkä kannata tehdä, mutta virheitä voi tulla kummiskin. Osaamme ehkä nyt valita toisin. Se vanha ja hiiltynyt puu välillä varjostaa vieressä ja hidastaa uuden puun, uuden tulevaisuuden, kasvua. Välillä pahastikin. Mutta aina ei aurinko ole samassa asennossa ja varjo pääsee väistymään. Puu voi taas kasvaa ja kukoistaa, hetken aikaa. Varjo löytää kyllä paikkansa.
Tämä nykyinenkään puu ei ole turvassa tuholaisilta. Osaamme ehkä paremmin nyt suojella sitä niiltä, mutta kaikkeen emme pysty. Loputtomiin emme voi suojella. Taas voi tulla hän, joka tuhoaa ja polttaa puun kokonaan. Mutta onneksi siemeniä saa uusia.


sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Hetki kerrallaan









Ne on ne hetket, joita ei saa tallennettua kunnolla mitenkään, ne jotka täytyy oikeasti olla paikan päällä kokemassa. Niitä ei voi selittää, ei näyttää kuvina tai videoina. Sitä tunnetta ei saa välittymään millään! Monet kävelee niiden hetkien ohitse, eivät vain jotenkin huomaa niiden olemassa oloa. Mutta silloin, kun tajuaa olevansa siinä hetkessä kiinni, on fiilikset korkealla ja tunteet pinnassa. Sen toivoisi jatkuvan ikuisesti. Ikuisesti ja ainiaan. Mutta maailma ei toimi niin, emme voi jäädä elämään johonkin tiettyyn hetkeen tai tilanteeseen, ja unohtaa sitä, että se hetki on oikeasti katoavainen, niinkuin kaikki hetket maailmassa. Onneksi ne hetket voi tallentaa itselleen muistoihin, ja tuoda ne esiin silloin kun haluaa, tilanteessa kuin tilanteessa. Voi aina palata siihen hetkeen mihin haluaa ja ammentaa itselleen taas uuden annoksen voimaa.

Minä koin tuollaisia hetkiä taas, Honkaniemessä. Tiesin jo etukäteen, että sellaisia hetkiä on siellä odottamassa ja en joutunut pettymään. Niissä hetkissä näki taasen, miten maailman kuuluu toimia, miten kaunista on hiljaisuus ja kuinka pieni ihminen on, mutta miten pienikin voi tehdä suurta. Kaikki muuttuu ja muutokseen on sopeuduttava, jotta pysyy raiteillaan, mutta nuo hetket säilyy, jos vaan niin tahtoo, ja minähän tahdon niin!




lauantai 24. elokuuta 2013

Kls. - Aurinko nousee (sen täytyy olla niin)






sade tuoksuu aamuyössä
hiljaa usvaa peilityynen järven pinta hengittää
ja minä seison tässä
ja mä tiedän aamulla kuin kuollutta mua väsyttää
vaan en välitä siitä
en voi vielä lähteä
tämä hetki on yksin mun







kun aurinko nousee
omalle paikalleen
aurinko nousee
ja siunaa huomiseen
aurinko nousee silmiin, sydämiin
havahdun ihmettelemästä
sen täytyy olla niin





olet kaunis aamu yössä
miten voikaan silmäni kuin taivaankantta koskettaa
ja minä seison tässä
ja mä tiedän monta maailmaa jo meitä erottaa
vaan en välitä siitä
en voi vielä nukahtaa
tämä hetki on yksin mun






kun aurinko nousee
omalle paikalleen
aurinko nousee
ja siunaa huomiseen
aurinko nousee silmiin, sydämiin
havahdun ihmettelemästä
sen täytyy olla niin






kaupunkimme aamuyössä
lumi peittää mustan sydämen ja yhtä mustan maan
ja minä seison tässä
ja mä tunnen joka solullani kuinka kaipaan
vaan en välitä siitä
en voi vielä unohtaa
tämä hetki on yksin mun











kun aurinko nousee
omalle paikalleen
aurinko nousee
ja siunaa huomiseen
aurinko nousee silmiin, sydämiin
havahdun ihmettelemästä
sen täytyy olla niin -
Jumala on kulkenut tästä








keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Usva

Tunnen vain sen, minkä tahdon
Suljen silmäni kaikelta muulta
Katson suoraan valoon
Tunnen sokaistuvani
Mutta jätän varjon taakseni
Työntyvät sanat mieleen
Puhkeaaa liljat kukkimaan
Tahdon vain sen, mitä tarvitsen
Tiedä en silti sitä mitä ihminen tarvitsee
Annan unelmieni lentää
Jokin yrittää ne pysäyttää
Pusken usvan läpi tuulen lailla
Pyrin valoon

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Ilo




Herättäkää se eloon!
 
Kertokaa sille ikävä
Pystyttäkää sille patsas
Valmistelkaa sille koti

Tarjotkaa yösijaa
 
Tuokaa se tunnetuksi
Jakakaa sitä muillekin!
Tehkää sen olo mukavaksi

Niin kuin tekin tahtoisitte teille tehtävän.


maanantai 8. heinäkuuta 2013

Runo todelliseen elämään






Risteyksessä seisot
valitsemassa tietä
Mikä lie se oikea?
Jokainen jonnekkin kuljettaa

Jos huomaat valinneesi väärin
voit joko sopeutua
 - tai palata

Tähdet neuvonantajanasi
Ja kuun valssi viekas
Itse silti valitset elämäsi suunnan









Maailma huutaa
vastaat sen kutsuun
Kaadut tuuleen
menet sen mukana

Ja niin tuuli kuljettaa
kuin höyhentä
elämässä
- sinua








Jokainen hetki jää eloon
Jokaisessa hetkessä vaikutat

Mietit mikset menisi
Mietit vaikka tiedätkin
Vain voittajana selviit takaisin





Tuossa siis itse kirjoittamani runo, jonka luin ylioppilaille ylioppilasjuhlassa :3

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Ilta-aurinko

 

 "Öitä"

Se on sinulle ehkä vain sana,

mutta minulle se on lupaus huomisesta

ja siitä, että vielä tapaamme.





En sure sitä, kun aurinko laskee.

Pidän siitä!

Jos mikään ei lopu,
 ei mikään voi alkaakaan.

Saan odottaa, että näen sen taas.